Vanhenemisen virstanpylväät

Vanhenemista karakterisoidaan usein fysiologisen toiminnan menetyksenä mikä johtaa lopulta kuolemaan. Kudosten kunnon heikkeneminen on ihmisen patologialle riski tekijä, joka johtaa syöpään, diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä neurodegeneratiivisiin sairauksiin.  Geneettiset reitit ja biokemialliset prosessit ovat syvällä ihmisen evoluutiossa.

Vanhenemisen virstanpylväät voidaan jakaa seuraavasti:

·         Genominen instabiliteetti

·         Telomeerien lyhentyminen

·         Epigeneettiset muutokset

·         Häiriintynyt ravinteiden tunnistaminen

·         Mitokondrioiden toiminnanhäiriö

·         Kantasolujen uupuminen

·         Muuntunut soluvälitteinen viestintä

Kyse on paljon homeostaasin ylläpidosta eri kudosten välillä. Genominen instabiliteetti viittaa geneettisten vaurioiden akkumuloitumiseen elämän varrella. Genomin stabiliteettiin vaikuttaa mm. solunulkoiset uhat, kemialliset ja biologiset aineet. Telomeerit kapseloivat DNA-rihmaston päät ja niiden pituus lyhenee iän myötä. Kantasoluja muodostuu koko elämän ajan hippokampuksesta eli aivotursosta. Siihen vaaditaan erityisesti E-epa eli eikosapenteenihappo nimistä rasvahappoa, jota löytyy luonnollisesti kalasta; mutta vain kalasta. Ohjelmoitu solukuolema on solun tapa poistaa itsensä kuvioista mikäli se on liian sairas korjaamaan vauriot. Kun soluina on kantasolut niiden lukumäärä vähenee ja kudosten kyky uusiutua kärsii.

Mitokondrioiden toiminnanhäiriöt johtuvat joka hapetus vaurioista mutta ennenkaikkea replikaatio virheistä. Nämä replikatiovirheet johtuvat viruksista. Virukset pystyvät intergroitumaan mitokondrialiseen DNA:han ja aiheuttamaan DNA replikaatio häiriintymisen ja mutaatiota. Hapetusreaktiot taas vastaavasti häiritsevät mitokondrioiden entsyymien toimintaa.

Kudosten uusiutuminen edellyttää solujen säännöllistä jakaantumista. Epeneettikka on tulevaisuudessa funktionallisen lääketieteen ohella joka länsimaista lääketiedetta uraauurtavampi tieteen ala. Epigenetiikka vaikutta soluihimme enemmän kuin mikään muu asia. DNA metylaatio vaikuttaa translaatio mekanismeihin ja sekä histonien ja kromatiinin uudelleen muokkaantumiseen. Tärkeimpiä ravinteita ovat B-vitamiinit, sillä ne voivat luovuttaa tumalle metyyliryhmiä (CH3). Biologisissa järjestelmissä DNA ja aminohapot lysiini sekä arginiini voidaan metyloida. Yksi tällainen yhdiste on SAMe (s-adenyylimetioniini). SAMe säätää geenejä päälle ja pois päältä.

Transkriptionaaliset muutokset vaikuttavat mRNA (lähetti RNA) tuotantoon. Iän myötä transkriptionaalisia muutoksia ilmenee erityisesti tulehdustiloihin, mitokondrioihin ja lysosomien hajottamiseen liittyvissä reiteissä.

Proteostaasi ja homeostaasi kulkevat käsi kädessä. Oletko nähnyt lihaksikasta vanhusta viime aikoina; en minäkään ole. Proteostaasi tarkoittaa oikein muodostuneita proteiineja eli polypeptidejä. Vialliset proteiinit hajotetaan proteasomeissa tai lysosomeissa mutta tämä toiminto saattaa häirintyä iän karttuessa.

Muuntunut soluvälitteinen viestintä kosketta myös IIS eli insuliini ja IGF-1 signallointia. Tähän paras apu on vähäkalorinen ruokavalio, jonka on todettu lisäävän elinkaarta niin ihmisillä kuin muillakin nisäkkäillä.

Jatketaan aihepiiristä lisää myöhemmin mutta parempi lopettaa toistaiseksi tähän, jotta te kerkeätte sulatella lukemaanne ja mikä ennätän lukemaan aiheesta lisää.

Toivotan lopuksi pitkää elämää antoisia vuosia.