Onnellisuus neurotieteen näkökulmasta

Ihmisaivoissa on arvioilta 86 miljardia neuronia ja saman verran hermosoluja tukevia gliaosoluja. Yksi gliasolu kykenee huolehtimaan ainakin kymmenestä synapsista. Signaalit välittyvät sähköisesti hermoja pitkin ionivarausten avulla. Neuroneissa on satoja yhteyksiä ympäröiviin hermosoluihin ja muodostavat laajoja verkostoja. Ihmisaivojen 300 biljoonassa synapsissa välittäjäaineet välittävät viestejä hermosta toiseen. Jokaista välittäjäainetta varten on omat reseptorit. Ne voivat aktivoida tai estää hermojen toimintaa.

Mielialojen kannalta keskeisessä asemassa on limbinen järjestelmä eli pieni yhteen liittyneiden aivojenosien muodostama kokonaisuus. Se osallistuu muistojen tallentamiseen ja päätösten tekoon. Limbinen järjestelmä on kiinnittynyt hajukäämiin, joka käsittelee nenästä tulevia hajusignaaleja. Tämän biologisen linkin avulla yhdistämme tuoksut muistoihimme. Tuttu tuoksu laukaisee hajupohjaiset muistot, joka aiheuttaa aivoaaltojen ilmaantumisen samalle alueelle.

Talamuksen mediaalinen tumake yhdistää limbisen järjestelmän muihin aivoalueisiin ja osallistuu tunteiden käsittelyyn. Etuaivojen tyvitumakkeet osallistuvat positiivisten tunnevirikkeiden syntyyn ja aktivoituvat palkitsemiseen tai kannustamiseen liittyvissä tilanteissa. Silmien yllä oleva orbitofrontaalinen aivokuori erottelee positiivia kokemuksia kuten palkitsemista ja negatiivisia tunnekokemuksia kuten rangaistusta.

”Mielihyvän tunteminen on kehittynyt ennen muinoin ja perustuu kemialliseen palkitsemisjärjestelmään. ”

Mielihyväkeskukseksi nimetyt septumtumakkeet toimivat välityspisteinä limbisen järjestelmän yhteyksille. Aivokaari kuljettaa signaaleja hermokimpun välityksellä aivotursosta hypotalamukseen. Limbinen järjestelmä vaikuttaa kehoon hermo- ja hormonisignaaleilla, jotka välittyvät hypotalamusta ja aivolisäkettä pitkin. Nenästä saapuva tieto välitetään suoraan limbiseen järjestelmää, mistä syystä tuoksuilla on vahva yhteys tunteisiimme ja muistoihimme. Mantelitumakkeen kaksi mantelin muotoista aivosolukimppua ohjailevat käyttäytymistämme ja fysiologisia reaktioitamme tunnevirikkeisiin, kuten pelkoon ja ahdistukseen. Aivoturson kaksi sarvea ovat mukana muuntamassa lyhytkestoisia muistoja pitkäkestoisiksi. Tuntemukset kulkevat kehossa hermoja pitkin. Hermot yhdistyvät synapseilla, jotka liittävät aivot kehoon tunnereaktioiden ohjailemiseksi.

Kemialliset viestinviejät ovat dopamiini, noradrenaliini, GABA, serotoniini, endorfiinit ja oksitosiini. Aivojen palkitsemisjärjestelmän dopamiini liittyy motivaatioon, määrätietoisuuteen, mielihyvään ja riippuvuuteen. Korkeat dopamiinitasot johtavat todellisuudentajun menetykseen, harhanäkyihin ja tunteettomuuteen. Pieni dopamiinimäärä liittyy riippuvuuteen ja riskien ottoon. Noradrenaliini ohjailee äkillistä vireyden tunnetta, taistele-tai-pakene-reaktiota. Se säätelee tunteiden fyysisiä osatekijöitä, kuten nopeutunutta sykettä, ja parantaa aivojen valppautta, ajatustoimintaa ja päätöksentekoa. GABA eli gamma-aminovoihappo on aivojen estävä välittäjäaine. Se tyynnyttää hermovälitystä, jolloin neuronit saavat toipua. Lisääntynyt GABA-pitoisuus vähentää ahdistusta ja stressiä. Serotoniini tunnetaan kyvystä supistaa verisuonia. Vasta myöhemmin 5-hydroksi-tryptamiini (5-HT) sai maineensa “onnihormonina”. Endorfiineja tuotetaan luonnollisesti kipuun, jännitykseen ja liikunnan yhteydessä. Endorfiinit ohjailevat hermotoimintaa rauhoittamalla, lievittämällä kipua ja tuottamalla iloa. Kiintymys- ja rakkaushormonina tunnettua oksitosiinia esiintyy ainoastaan nisäkkäillä. Oksitosiini vaikuttaa intiimiyteen, synnytykseen, seksuaaliseen kiihottumiseen, luottamukseen ja kiintymiseen.