Motorinen oppiminen - seuraava Leo Messi

Niin jalkapallossa kuin muissakin lajeissa motorista oppimista säätelevät aivojen ja selkäytimen eri osat liikemallien avulla. Hermosto mittaa sensorisesti liikesuoritusta ja korjaa liikemallia pikkuaivojen avulla. Liikkeiden oppiminen voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: kognitiivinen (mitä tehdään), assosiativinen (miten tehdään) ja automaattiseen vaiheeseen, jolloin liike tulee niin sanotusti "selkäytimestä". 

Koordinatiivisiksi taitotekijöiksi voidaan luetella reaktiokyky, tasapaino, rytmiikka sekä kyky yhdistellä opittuja asioita. Liikkeet alkavat näyttää sulavilta ja turhien liikkeiden määrä vähenee. Liikkeen tarkentuessa virheet katoavat. Puhutaan taloudellisesta tavasta liikkua. Harjoittelu tekee mestarin eli kun liikettä on toistettu riittävästi siirtyy se pitkäaikaiseen muistiin selkeänä liikemallina. Koska valmennettavat ovat erilaisia täytyy analysoida miten valmennettava oppii ja milloin voidaan siirtyä seuraavalle kehitystasolle. 

Nopeuden sääteleminen edellyttää siis harjoittelua ja kehittynyttä neuromuskulaarista säätelyjärjestelmää. Liikekokonaisuuksia vastaava tieto varastoidaan premotoriselle aivokuorelle, josta tieto voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön. Esimerkikisi jalkapallossa tämä kuvaa tapahtumaa, jossa Messi harhauttaa kolme pelaaja nopealla rytminmuutoksella ja sivuttaisliikkeellä laukaisten pallon maalivahdin selän taakse. Optimaalinen hermo-lihasjärjestelmän toiminta vaatii hyvää ketteryyttä, koordinaatiota ja tasapainoa. On tärkeää, että valmennettava pääsee havainnoimaan omaa suoritustaan ja tiedostamaan harjoittelunsa eri vaiheita. 

Taitojen oppiminen vaatii kognitiivisia kykyjä, kuten ajattelua, muistamista, suunnittelua ja keskittymistä. Synnynnäinen lahjakkuus ei takaa menestystä sen enempää jalkapallossa kuin muussakaan lajissa. Ahkera harjoittelu auttaa asiaa mutta monien asioiden pitää olla kunnossa, jotta lahjakas pelaaja kehittyisi mahdollisimman hyvin. Kun lahjakkuus yhdistetään sopiviin olosuhteisiin, hyvään valmennukseen, läheisten kannustukseen ja päivittäiseen harjoitteluun, alkaa syntyä tulosta. Harjoittelu vaikuttaa merkittävästi mm. lapsen kykyyn sietää ärsykkeitä ja ottaa vastaan kokemuksia. Lahjakkuudesta on se etu, että jonkun taidon voi oppia muita nopeammin, mutta ei koskaan ilman harjoittelua. 

Taitojen oppimisessa ja opettamisessa palautteen antaminen on tärkeää. Se auttaa oikeiden liikemallien oppimista ja vahvistaa uuden tiedon omaksumista. Monet liikkeet esimerkiksi taklaukset, ponnistukset, laukaukset ja heitot ovat niin nopeita, ettei liikkeen aikana kykene analysoimaan liikettä. Tämän takia suorituksen läpikäyminen jälkikäteen on tarkoituksenmukaista oppimisen kannalta. Koko suorituksen kehittäminen edellyttää suorituksen jakamista osatekijöihin. Valmentajan tehtävänä on analysoida, mitata, tehdä välitavoitteita ja vaikeuttaa harjoituksia asteittain. 

Kaikki me olemme kuitenkin erilaisia ja yhtä ainoaa keinoa, joka toimisi kaikille ei ole olemassa. Uuden oppiminen ei ole helppoa mutta ihminen tarvitsee erilaisia haasteita elämään. Se tunne, kun ylittää itsensä on parhaita tunteita maailmassa. Jokaisen pitäisi saada kokea miltä tuntuu voittaa itsensä.