Lihasten toiminta

Lihakset ohjaavat kehonsisäisiä liikkeitä supistamalla ja rentoutumalla. Kehossa on kolmen tyyppisiä lihaksia: sileitä lihaksia, sydänlihaksia ja luustolihaksia. Puhuessamme lihaksista tarkoitamme useimmiten juovikkaita lihaksia eli luustolihaksia. Näitä ovat uloimmat luurankoon kiinnittyvät lihakset, kuten hauikset ja hartialihakset. Lihakset kiinnittyvät luurankoon jänteillä.

Sydänlihaksia on sydämessä ja niiden tehtävänä on toimittaa happea ja energiaa pumppaamalla verta. Sileät lihakset aktivoituvat toiminnoissa, kuten virtsarakon supistuessa ja ruokatorven liikkeissä. Näihin toimintoihin viitataan usien tahdosta riippumattomina, sillä emme juurikaan pysty hallitsemaan näiden lihasten toimintaa.

Lihakset ohjaavat suurelta osin kehomme toimintoja, kuten hengittämistä, näkemistä, syömistä ja liikkumista. Lihasten rakenne on monimutkainen ja koostuu erikokoisista rakenteista. Jokainen lihas koostuu säikeistä, jotka yhdessä antavat niille voiman toimia. Lihasten teho ja voima lisääntyvät harjoituksen ja kasvun myötä. Kehitys tapahtuu pääosn pienten vaurioiden kautta, joita toistuva liike aiheuttaa. Keho korjaa nämä vauriot ja siten parantaa lihasta.

Kehomme koostuu yli 640 lihaksesta, jotka liikuttavat raajoja ja kontrolloivat kehon toimintoja. Lihakset antavat myös kehollemme muodon. Yli 300 luustolihasta mahdollistavat raajojen liikkeet.

Lihaksen koko ja rakenne ovat lihasvoimalletärkeitä. Lihassäikeitä on kahden tyyppisiä ja voidaan jaotella hitaisiin ja nopeisiin lihassyihin. Geenit, rasitus, ruokavalio ja harjoittelu vaikuttavat lihasvoimaan. Lihassupistukset aiheuttavat mikroskooppisen pieniä vaurioita lihassäikeissä. Näiden vaurioiden eheytyminen luo lihasvoimaa, sillä vaurioiden korjaaminen vahvistaa lihasta.

Lihaskudoksen läpi kulkee verisuonia ja hermoja, jotta lihas saa energiaa ja yhteys aivoihin toimii. Jänteet kiinnittävät lihakset luihin, jolloin lihakset kykenevät liikuttamaan kehoa tarvittavalla voimalla eri suuntiin. Monet lihakset ovat vastavaikuttalihaksia, jotka toimivat pareina.

Lihaksen pieni toimintayksikkö eli sarkomeeri koostuu aktiinista ja myosiinista. ATP:n hydrolysoituessa myosiiniväkänen jännittyy. Myosiini ei kuitenkaan voi kiinnittyä aktiiniin, jos solun kalsiumpitoisuus on pieni. Kun kalsiumpitoisuus nousee, myosiini kiinnittyy aktiiniin. ATP:sta hydrolysoituneen fosfaatin vapautuessa kääntyy myösiinin väkänen ja aiheuttaa aktiinin siirtymisen. Filamentit siis liikkuvat toisiinsa nähden ja aiheuttavat lihaksen lyhentymisen ja pitenemisen.