Hormonit

Endokriininen järjestelmä ohjaa ihmisen kehoa. Endokriinisen järjestelmän umpieritysrauhaset kommunikoivat solujen kautta ja ohjailevat niitä sekä elimiä hormoneilla. Rauhasten erittämät hormonit siirtyvät verenkiertoon ja niiden kohteena on tietyt elimet. Kohde-elimissä on hormonireseptoreja, jotka reagoivat hormonin välittömiin kemiallisiin ohjeisiin.

Hormoneja on kolme perustyyppiä: peptidihormoni, mainita ja steroidit. Kehossa on yhteensä 50 erilaista hormonia. Valtaosa hormoneista on lyhyistä aminohappoketjuista koostuvia peptidejä. Aivolisäke ja lisäkilpirauhaset erittävät niitä. Kilpirauhanen ja lisämunuaisen ydinkerros erittävät amiineja, joita tarvitaan taistelu- ja pakoreaktioissa.

Endokriinisen järjestelmän aiheuttamat muutokset toimivat hermostua hitaammin. Ne säätelevät kasvua, mielialoja, aineenvaihduntaa, lisääntymistä ja kehon sisäistä tasapainoa. Aivolisäke, kilpirauhanen ja lisämunuaiset ovat endokriinisen järjestelmän pääosat. Sen muita osia ovat miehen kivekset, naisen munasarjat ja haima.

Hypotalamus säätelee herneen kokoisen aivolisäkkeen toimintaa. Nämä aivojen kaksi elintä hoitavat yhdessä endokriinisen järjestelmän hormonien takaisinsyöttötoimintoja ja ylläpitävät kehon sisäistä tasapainoa.

Aivolisäkkeessä on etu- ja takalohko. Etulohko erittää seitsemää tärkeää hormonia. Se erittää kasvuhormoneja, jotka stimuloivat lihasten ja luiden kehittymistä. Lisäksi etulohko stimuloi munarakkuloiden kehittymistä naisen munasarjoissa. Miehillä se stimuloi siittiösolujen tuotantoa.

Takalohko varastoi vasopressiinia ja hypotalamuksesta tullutta oksitosiinia. Vasopressiini pidättää vettä munuaisissa ja tukahduttaa virtsaamisen tarpeen. Lisäksi se nostaa verenpainetta supistamalla sydämen ja keuhkojen verisuonia.

Oksitosiini vaikuttaa kohdunkaulan laajenemiseen ennen synnytystä ja lisää kohdun supistelua. Oksitosiini stimuloi myös maitorauhasen maidon eritystä äidin alkaessa imettää. Oksitosiini on myös kiintymyksen ja sosiaalisuuden neuropeptidi.

Adrenokortikotrooppinen hormoni (ACTH) ohjaa lisämunuaista tuottamalla kortisolia ja säätelee aineenvaihduntaa. Luteinisoiva hormoni käynnistää naisilla ovulaation ja stimuloi miehillä testosteronin tuotantoa.

Lisämunuaiset sijaitsevat kehossamme munuaisten päällä. Rauhasten paksu ulkokuori tuottaa steroideja, joihin kuuluvat testosteroni, kortisoli ja aldosteroni. Rauhasen soikea. Ydinosa tuottaa noradrenaliinia ja adrenaliinia. Nämä hormonit nostavat sykettä ja kehon happi- ja glukoosimääriä sekä hillitsevät vähemmän tärkeitä elintoimintoja. Lisämunuaiset ohjailee reaktioitamme stressaaviin tilanteisiin ja valmistaa kehon äärimmäisiin tilanteisiin eli joko taisteluun tai nopeaan pakenemiseen. Pitkittynyt stressi kuormittaa lisämunuaista ja johtaa sairastumiseen.

Kilpirauhanen stimuloi kehon happimäärää ja energiankulutusta, jotta kehon aineenvaihdunta pysyisi tasaisena ja keho pysyisi terveenä ja toimivana. Hypotalamus ja aivolisäkkeen etulohko ohjaavat kilpirauhasta. Ne reagoivat kehon muutoksiin joko estämällä tai lisäämällä kilpirauhasta stimuloivien hormonien eritystä. Yliaktiivinen kilpirauhanen aiheuttaa liikahikoilua, laihtumista ja lämpöherkkyyttä. Aliaktiivinen kilpirauhanen aiheuttaa herkkyyttä kuumalle ja kylmälle, kaljuuntumista ja lihomista. Kilpirauhanen voi turvota murrosiän ja raskauden aikana sekä virustartuntojen tai jodinpuutteen vuoksi.

Neljä pientä lisäkilpirauhasta säätelevät kehon kalsiumtasoja ja vapauttavat hormoneja kalsiumin vähetessä. Jos kalsiumia on liikaa, kilpirauhanen vapauttaa kalsitoniinia sen vähentämiseksi. Kilpirauhanen ja lisäkilpirauhaset toimivat siis yhdessä.